Rakkauden taian synty

img_0577

Olen taas jonkun uuden alussa. Olen ollut tässä monta kertaa. Jotkut alut jäävät vain aluiksi ja lössähtävät siihen. Toiset alut nousevat lentoon ja niistä syntyy jotakin merkityksellistä, uutta ja tuoretta. Olen antanut kaiken kypsyä rauhassa ja nyt kaikki ilmestyy sellaisena kuin ilmestyy.

Minussa elää kaksi hyvin vastakkaista puolta; toinen puoli on valmis nopeisiin muutoksiin, se pyrähtää hetkestä käyntiin ja syttyy innokkaasti. Toinen puoli epäröi, sitä pelottaa tuon tuosta. Se jarruttelee ja sitä nolottaa ja hävettää. Rakkauden tAika on itsessään ollut polveikas ja vaiherikas synnytys. Kun on vaan palanen näkyvissä, toinen puoli ryntää tekemään ja hoputtaa saamaan valmiiksi. Kun totean, ettei se ollutkaan vielä tämä, toinen puoli minussa moittii ja sättii.

Kaiken takana
Idea kaikkeen syntyi muutama vuosi sitten, kun Anja Kulovesi kysyi eräällä kurssilla, että synnytä sitä, mikä juuri nyt on itsellesi ajankohtaista. Anjalle se oli aikanaa kiire ja tarve kesyttää se. En meinannut millään nähdä siihen ajankohtaiseen asiaan, joka minulla oli edessäni. En tietenkään, koska olin sen sisällä. Mutta sitten se näyttäytyi pininä palasina: Rakkaus. Tai pikemminkin siinä rähjääntyminen, rikki meneminen. Olin eronnut vuosia aikaisemmin, ja vaikka kohtasinkin toisten rakkaushaavoja, oli oma sydän vielä vähän vereslihalla. Tai ei se enää vereslihalla ollut, mutta arpi tuntui paksuna ja kuhmuraisena.

Sateenkaaren pää
Nyt tuosta kaikesta on seitsemän vuotta aikaa. Seitsemän tärkeää ja väliin vaivalloista vuotta. Mutta vaikka matka oli toisinaan tosi kivinen, on sen päässä paljon valoa. Sateenkaari tai kenties aarreaitta.

Tuo kaikki on pakottanut tutkimaan itseä ja omia uskomuksia itsestä, miehistä, naisista, seksitä, erotiikasta, aistillisuudesta, parisuhteista ja ennenkaikkea rakkaudesta vielä uudelleen. Ja kaikkea kummallista, itseltä piilossa ollutta on löytynytkin. Nämä itseltä piilossa olleet asiat ovat ovat tulleet pölyisästä piilostaan valoon. Ilo on alkanut kuplimaan rintakehässä ja nauru palannut suupieliin.

Rakkaus On
Ja siinä samalla syntyi Rakkauden Taika. Ja Rakkauden Aika. Ihan kuinka vaan. Tästä, rakkaudesta, on tullut tärkein asia elämässäni. Miten voisin joka päivä olla kosketuksissa Itseeni siten, että kohtelen elämää itsessäni ja ympärilläni rakkaudella. Tätä kysyn joka aamu, päivä ja ilta.

Miten juuri tänään voin tehdä maailmasta piirun verran rakkaudellisemman paikan elää. Se on missioni. Elämäntehtäväni. Työni. Kaikkeni. Ja tätä kaikkea tahdon olla koskettamassa jokaisessa. Neljä Ruusua laulaa: ”Jospa onkin niin, että elän vain kerran”. Ei voi tietää, ei. Mutta sen voin tietää, että joka päivä voin valita. Voi valita olla kosketuksissa rakkauteen ja jakaa sitä kaikille. Ja kaikkialle.